Romutuspalkkion kritiikki ampuu ohi

Vuonna 2015 Suomessa järjestettiin romutuspalkkiokokeilu. Se oli välitön menestys. Lähes 7 000 vanhaa autoa kierrätettiin ja ne korvautuivat uusilla pienipäästöisemmillä autoilla. Romutetut autot olivat olleet aktiivisessa käytössä. Niillä oli edellisvuonna ajettu keskimäärin 13 380 kilometriä.

Romutuspalkkio vähensi hiilidioksidipäästöjä noin 6 500 tonnilla vuodessa. Tämä vastaa noin 12 000 suomalaisen autolla tekemien työmatkojen vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. Seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että romutuspalkkion hyödyntäneet olivat pienempituloisempia ja nuorempia kuin uuden auton ostajat keskimäärin.

Vuoden 2015 kokeilussa noin 60 prosenttia romutuspalkkion hyödyntäneistä arvioi, ettei ilman palkkiota olisi hankkinut uutta autoa. Romutuspalkkiolla uuden auton hankkineet olivat siis pääosin uusia uuden auton ostajia – henkilöitä, jotka ilman romutuspalkkiota olisivat jatkaneet suuripäästöisellä ja vanhalla autolla ajamista, tai hankkineet tilalle vain hieman uudemman käytetyn auton.

Romutuspalkkio toi valtiolle myös verotuloja. Esimerkiksi vuoden 2018 romutuspalkkiolla hankituista autoista kertyi valtiolle autoverotuloja noin 16 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuloja noin 23 miljoonaa euroa. Romutuspalkkioihin valtiolta kului noin seitsemän miljoonaa euroa.

Romutuspalkkion ansioihin voidaan lukea myös se, että joka kerran, kun se on järjestetty, on kierrätykseen tulleiden autojen määrässä tehty uusi kaikkien aikojen ennätys. Se siis todella uudistaa autokantaa tehokkaasti.

Tänä syksynä romutuspalkkio palaa. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää 2 000 ja 2 500 euron (polttomoottori-/täyssähköauto) palkkiosummia.

Tuskin oli muste ehtinyt kuivahtaa ministeriön lakiluonnoksessa, kun ”väärin sammutettu” -huudot kajahtelivat ja ”epäilevät Tuomaat” paistattelivat lehtien digipalstoilla kriittisine arvioineen. Penseimmin romutuspalkkioon suhtautui Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. Myös Suomen Ympäristökeskus, valtiovarainministeriö ja Veronmaksajien Keskusliitto esittivät kritiikkiä romutuspalkkion paluuta ja sen ehtoja kohtaan.

Kritiikki perustui osittain tahalliselle väärinymmärtämiselle. Romutuspalkkiosta kuulemma hyötyvät vain hyvätuloiset ja autoala. Lisäksi 140 grammaa/kilometri maksimipäästöraja uudelle hankittavalle autolle oli muka historiallisen korkea.

Totta on, että autoala hyötyy romutuspalkkiosta. Mutta eikö se ole vain hyvä asia? Suomalainen, 50 000 ihmistä työllistävä, autoala taistelee jo kuudetta vuotta peräkkäin historiallisen alhaisen kysynnän kanssa. Uusia autojen rekisteröinneissä Suomi oli viime vuonna 22. sijalla EU:ssa.

Romutuspalkkion autoalalle tarjoama piristysruiske on kuitenkin romutuspalkkion hyötyjen pitkässä kaanonissa vain yksi luku. Autoalalle toki erittäin kaivattu sellainen.  Kuten aiempien romutuspalkkioiden seurantutkimukset kertovat, ovat hyödyt kiistattomat niin liikenneturvallisuudelle, liikenteen päästövähennystavoitteille, valtion verotuloille kuin ennen kaikkea suomalaisille autoilijoille.

Totta toki, ettei moni pienituloinen, esimerkiksi alle 20 000 euroa vuodessa tienaava, voi romutuspalkkionkaan turvin hankkia uutta autoa. Siksi VATT:n mukaan romutuspalkkio olisi pitänyt kohdistaa pienituloisille. Pysähdytään tämän vaatimuksen äärelle hetkeksi.

Halpoja käytettyjä autoja ei valmisteta. Jonkun on auto uutena ostettava, jotta se on myöhemmin, Suomessa keskimäärin 23 vuoden ajan, hankittavissa edullisemmin käytettynä. Uusien autojen kysynnän oltua viime vuodet nihkeää, onkin käynyt niin, että yhä useammin suomalaisen pienituloisen käyttöön jossain vaiheessa ajautuvan auton on uutena ostanut ruotsalainen tai saksalainen. Verotuotot ja työllisyysvaikutukset jäävät suurelta osin lähtömaahan, vaikka toki käytettyjen tuonti hieman myös verotuottoja ja työllisyyttä kotimaahankin kerryttää.

Romutuspalkkion tavoite ei ole tehdä sosiaalipolitiikkaa. Leikitään kuitenkin hetki ajatuksella, että romutuspalkkio todella olisi suunnattu alle 20 000 euroa vuodessa tienaaville. Harvalla heistä on autoa, jonka he voisivat romuttaa. Ja vaikka olisikin, tulisi romutuspalkkiosumman olla 10 000 euroa, jotta pienituloisella olisi mahdollisuus se hyödyntää. Tällöinkin rahoitettava tai säästöillä maksettava osuus jäisi helposti 15 000 euroon. Monelle vuodessa 20 000 euroa tienaavalle tällainen omarahoitusosuus voisi olla ylivoimainen.

Hallituksen esitysluonnoksessa romutuspalkkion arvioidaan vähentävän liikenteen päästöjä vuositasolla noin 9 000 CO2-tonnilla. Autoalan laskelmat näyttävät hieman suurempaa päästövähenemää. On selvää, että 20 miljoonan euron budjetilla sekä ilmasto-, että liikenneturvallisuusvaikutukset jäisivät vain murto-osaan tästä, mikäli uuden vähäpäästöisen auton ostopotentiaalin houkuttelemiseksi palkkiota jouduttaisiin maksamaan nykyisen 2 000-2 500 euron sijaan esimerkiksi 10 000 euroa.

Mitään periaatteellista pienituloisille osoitettua romutuspalkkiota vastaan autoalalla ei ole. Tietenkään. Jos tälle kohderyhmälle halutaan kohdistaa oma romutuspalkkionsa, voidaan se harkita toteutettavan Euroopan sosiaalisen ilmastorahaston (SCF) kautta. Suomi saa sieltä nimenomaan pienituloisten energiatehokkuus- ja ilmastovähennystoimiin suunnattavaa rahaa.

Moni romutuspalkkiota koskevaan lakiluonnokseen lausunnon jättänyt kritisoi 140 grammaa/kilometri -päästörajaa liian korkeaksi. Kritiikki perustuu joko tietämättömyyteen tai älylliseen epärehellisyyteen. Vuosina 2015 ja 2018 romutuspalkkiolla hankitun uuden auton maksimipäästö sai olla korkeintaan 120 grammaa/kilometri ja 110 grammaa/kilometri. Tuolloin kuitenkin autojen päästömittaus perustui NEDC-metodiin. Vuodesta 2019 käytössä on ollut WLTP-mittaustapa. NEDC:n 120 grammaa/kilometri päästö tarkoittaa 153 grammaa/kilometri nykyisellä WLTP-mittaustavalla.

Nyt suunniteltu romutuspalkkiokampanja olisi järjestyksessään neljäs. Vain kerran aiemmin päästöraja on alempi kuin nyt suunniteltu 140 grammaa/kilometri. Romutusikäisten (keskiarvo 23 vuotta) autojemme keskipäästö on 210 grammaa/kilometri. Nyt romutuspalkkiolla hankittavien uusien autojen keskipäästö asettunee noin 80 grammaa/kilometri paikkeille. Romutuspalkkion liikenteen päästöjä vähentävä vaikutus on kiistaton.

Kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran Verkkouutisissa 24.8.2025

Palaa otsikoihin